Oikeudellisen termin kuvaus Yleinen oikeusperiaate:
Yleiset oikeusperiaatteet ovat pääsääntöjä tai oikeusnormeja, jotka heijastavat yhteiskunnan oikeuskäsityksiä ja joita käytetään lain täydentäjinä, tulkintakeinoina ja oikeuslöydönten tekemisessä. Ne eivät ilmene suoraan laeissa, vaan ovat osa oikeuskulttuuria ja oikeudenalan ammattilaisten, kuten tuomareiden, syyttäjien ja asianajajien, käyttämiä keinoja oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa. Yleiset oikeusperiaatteet perustuvat oikeushistoriaan, oikeusdogmatiikkaan ja yhteiskunnalliseen konsensukseen siitä, mikä on oikeudenmukaista ja kohtuullista.
Yleisten oikeusperiaatteiden joukkoon kuuluvat muun muassa laillisuusperiaate, oikeusvarmuus, suhteellisuusperiaate, yhdenvertaisuus lain edessä, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja hyvän hallinnon periaatteet. Ne toimivat oikeuden soveltamisen lähtökohtina ja rajoittavina tekijöinä ja varmistavat, että lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan tavalla, joka vastaa yhteiskunnan yleisiä arvoja ja oikeustajua.
Yleiset oikeusperiaatteet vaikuttavat merkittävästi oikeudellisen ratkaisun oikeutukseen, kun lain kirjain ei tarjoa suoraa vastausta tai on tulkinnanvarainen. Ne ovat keskeisiä erityisesti tilanteissa, joissa lainsäädännön aukkoja joudutaan paikkaamaan tai kun lain soveltaminen tiettyyn tilanteeseen aiheuttaisi ilmeisen kohtuutonta lopputulosta. Näissä tapauksissa tuomioistuin käyttää yleisiä oikeusperiaatteita tulkintansa ja päätöksenteonsa tukena.
Yleisillä oikeusperiaatteilla on myös merkittävä vaikutus uuden lainsäädännön valmisteluun. Lakia säädettäessä pyritään ottamaan huomioon vakiintuneet oikeusperiaatteet, jotta uudet säännökset ovat yhdenmukaisia aiemman oikeuskäytännön ja yleisten oikeuskäsitysten kanssa.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Yleinen oikeusperiaate voidaan käyttää:
Eräs konkreettinen esimerkki yleisen oikeusperiaatteen käytöstä oli korkeimman oikeuden ratkaisu, jossa tulkittiin sopimusoikeuden kohtuullisuusperiaatetta. Tapauksessa oli kyse pitkäaikaisesta vuokrasopimuksesta, jonka ehtoja pidettiin kohtuuttomina vuokralaisen kannalta taloudellisen tilanteen muututtua. Laki ei suoraan tarjonnut ratkaisua sopimuksen muuttamiseen, mutta vuokralainen vetosi kohtuullisuusperiaatteeseen vaatiessaan vuokrasopimuksen ehtojen tarkistamista. Korkein oikeus päätyi tulkitsemaan kohtuullisuusperiaatetta ja katsoi, että olosuhteiden olennainen muutos oikeutti sopimuksen ehtojen uudelleenarviointiin, vaikka sopimus itsessään oli laillisesti tehty ja pätevä. Tämä osoitti, miten yleisiä oikeusperiaatteita voidaan käyttää vahvistamaan yksilön oikeuksia silloin, kun niihin kohdistuu kohtuutonta rasitusta.
Toinen esimerkki liittyy hallinto-oikeuden päätöksiin, joissa hyvän hallinnon periaatteita sovelletaan käytännössä. Esimerkiksi kun kunta päättää kaavoituksesta tai muista alueensa järjestelyistä, sen on otettava huomioon hyvän hallinnon periaatteet, kuten asianosaisen kuuleminen, päätöksenteon objektiivisuus ja perusteltu päätöksenteko. Oikeusperiaatteiden avulla voidaan turvata yksilön ja yhteisöjen oikeudet varmistamalla, että hallinnolliset päätökset ovat lainmukaisia, perusteltuja ja oikeudenmukaisia.
Yleisten oikeusperiaatteiden rooli on keskeinen suomalaisessa oikeuskäytännössä, sillä ne tasoittavat lain kirjaimen ja todellisten elämäntilanteiden välisiä eroavaisuuksia ja auttavat ylläpitämään oikeusjärjestelmän legitimiteettiä ja kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon.
