Oikeudellisen termin kuvaus Tontti:
Tontti tarkoittaa maapalaa, joka on yleensä tarkoitettu rakennuksen tai rakennusten pystyttämiseen. Suomen laissa tontin käsite liittyy kiinteistöön ja maankäyttöön. Kiinteistörekisterissä tontti on kiinteistön tai määräalan nimi ja se voi olla omakotitalon, kerrostalon, teollisuuslaitoksen tai jonkin muun kiinteistön alla oleva maa-alue. Tontteja voi omistaa yksityishenkilöt, yritykset tai kunnat ja niiden hallinta perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin.
Tonttien jako on tärkeä osa maankäytön suunnittelua ja toteutusta. Kaavoituksessa kunta määrittelee tonttijaon, jolla ohjataan maankäytön toteuttamista. Tonttijako voi osoittaa alueet esimerkiksi asumiseen, liiketoimintaan tai teollisuuteen. Tonttia ostaessa tai vuokratessa on tärkeää selvittää kaava-alueen rakennusoikeudet, jotka määrittelevät mitä ja kuinka paljon alueelle saa rakentaa.
Tonttien muodostaminen tapahtuu lohkomistoimituksella, jossa suuremmasta kiinteistöstä muodostetaan yksi tai useampi tontti. Lohkomisen suorittaa maanmittauslaitos ja se vaatii tarkat kartoitukset ja mittaukset. Tontin lohkomisen jälkeen se rekisteröidään kiinteistörekisteriin, ja sen jälkeen tontilla on oma kiinteistötunnus, joka on sen yksilöllinen tunniste.
Tontin omistusoikeus voi olla joko hallinnollinen tai käyttöoikeudellinen. Hallinnollinen omistusoikeus tarkoittaa, että omistaja hallitsee tonttia ja voi päättää sen käytöstä. Käyttöoikeudellinen omistusoikeus voi olla esimerkiksi vuokraoikeus, jossa tontin omistaja antaa toiselle oikeuden käyttää tonttia tiettyjen ehtojen mukaisesti.
Tontin omistus ja sen siirrot on tehtävä virallisesti ja ne vaativat juridisten asiakirjojen laatimisen. Kauppa tai muu siirto tehdään yleensä kirjallisella kauppakirjalla, joka on asianmukaisesti todistettu ja rekisteröity. Tontin siirtäminen uudelle omistajalle edellyttää myös verotuksellisten seikkojen huomioon ottamista, kuten varainsiirtovero.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Tontti voidaan käyttää:
Esimerkki tontin käytöstä Suomessa voisi olla, kun yksityishenkilö ostaa tontin, jonka kaava mahdollistaa omakotitalon rakentamisen. Ostaja tutkii kaava-alueen rakennusoikeudet ja selvittää, että tontille saa rakentaa korkeintaan 200 neliömetrin suuruisen asuinrakennuksen. Hän ostaa tontin, jonka jälkeen aloittaa rakennuslupaprosessin. Tontille rakennetaan omakotitalo, joka vastaa kaavan ja rakennuslupien määräyksiä.
Toinen esimerkki voisi olla, kun yritys vuokraa tontin kunnalta toiminnan laajentamista varten. Tontti sijaitsee teollisuusalueella ja siellä on jo valmiiksi kaavoitettu tarvittavat rakennus- ja toimintaedellytykset. Yritys allekirjoittaa kunnan kanssa vuokrasopimuksen, joka sisältää tontin käyttöehdot, vuokra-ajan ja vuokran suuruuden. Kun yritys on saanut tarvittavat luvat ja suunnitelmat valmiiksi, se rakentaa tontille uuden tuotantorakennuksen.
Tontin käsite on olennainen osa Suomen kiinteistöoikeutta ja sen merkitys ulottuu laajalle maankäytön suunnittelusta ja kaavoituksesta aina kiinteistökauppoihin ja rakentamiseen. Omistusoikeuden toteutuminen ja sen siirtäminen, sekä ehtojen ja säännösten noudattaminen, ovat perustana maankäyttöä ja rakentamista ohjaavalle lainsäädännölle. Tämän termin ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle, joka työskentelee kiinteistöalan parissa tai omistaa kiinteistön Suomessa.
