Oikeudellisen termin kuvaus Syrjintä:
Syrjintä tarkoittaa yksilöiden tai ryhmien epäoikeudenmukaista kohtelua. Se voi perustua esimerkiksi ikään, sukupuoleen, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kieleen, vammaisuuteen, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai -ilmaisuun, tai muihin henkilöön liittyviin ominaisuuksiin. Suomessa syrjintä on kiellettyä ja se on rangaistava teko. Syrjinnän kielto on vahvistettu Suomen perustuslaissa ja lukuisissa muissa kansallisissa sekä kansainvälisissä laeissa ja sopimuksissa.
Suomen perustuslain 6 § mukaisesti ihmisiä on kohdeltava tasa-arvoisesti ilman syrjivää kohtelua. Lainsäädäntömme sisältää erityisen syrjintälainsäädännön, kuten yhdenvertaisuuslaki ja työsyrjintää koskevat säännökset työsopimuslaissa. Näiden lakien tavoitteena on ehkäistä syrjintää ja edistää yhdenvertaisuutta kaikilla yhteiskunnan alueilla. Syrjintä voi ilmetä monin eri tavoin, esimerkiksi rekrytoinnissa, työelämässä, koulutuksessa tai palvelujen saannissa.
Syrjintä voi olla suoraa tai epäsuoraa. Suora syrjintä tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöä kohdellaan huonommin kuin toista henkilöä vastaavassa tilanteessa henkilöön liittyvän ominaisuuden perusteella. Esimerkiksi, jos työpaikka hylkää työnhakijan vain hänen ihonvärinsä perusteella, kyse on suorasta syrjinnästä. Epäsuora syrjintä puolestaan tarkoittaa säännön tai toimen, joka näennäisesti on neutraali, mutta joka itse asiassa syrjii tiettyä henkilöä tai ryhmää, kuten työaikajärjestelyt, jotka asettavat kohtuuttomia vaatimuksia tietyille työntekijäryhmille.
Lisäksi, syrjintää on myös häirintä, joka on tarpeetonta ja loukkaavaa käytöstä, joka liittyy johonkin edellä mainittuun ominaisuuteen ja jolla on tarkoitus tai seuraus alentaa henkilön arvoa tai luoda uhkaava, vihamielinen, nöyryyttävä, nöyryyttävä tai loukkaava ympäristö. Myös ohje tai käsky syrjintään on kielletty.
Syrjinnän vastustaminen ja tasa-arvon edistäminen ovat keskeisiä oikeusvaltiossa, joka perustuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen. Syrjinnän torjunta auttaa luomaan oikeudenmukaisen ja yhtäläiset mahdollisuudet tarjoavan yhteiskunnan. Niin viranomaisilla kuin yksityisillä toimijoilla on velvollisuus varmistaa, ettei syrjintää tapahdu ja että yhdenvertaisuus periaatteita noudatetaan.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Syrjintä voidaan käyttää:
Työelämässä kohdattu epäsuora syrjintä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa yritys asettaa työtehtävään vaatimuksen, joka vaikuttaa neutraalilta, mutta joka itse asiassa suosii tietyllä tavalla yhtä ryhmää toisten kustannuksella. Esimerkiksi jos työpaikka vaatii työtehtävään 180 cm pituutta, vaikka kyseinen pituus ei ole olennainen työn suorittamiselle, tämä voi epäsuorasti syrjiä useampia naisia, sillä keskimäärin naiset ovat miehiä lyhyempiä. Henkilö, joka kokee tulleensa syrjityksi, voi hakea muutosta ja korvausta yhdenvertaisuusvaltuutetulta tai ottaa asian oikeudelliseen käsittelyyn.
Toinen esimerkki voi esiintyä koulumaailmassa, jossa opettaja kohtelee eri kansallisuuden omaavia oppilaita eri tavoin. Jos opettaja antaa jatkuvasti huonompia arvosanoja tai enemmän kotitehtäviä tietylle oppilasryhmälle heidän etnisen alkuperän perusteella, tämä on suora syrjintä. Oppilaiden ja vanhempien on tällöin mahdollista ottaa yhteyttä koulun rehtoriin tai koulutuksen järjestäjään, ja vaatia toimenpiteitä syrjinnän lopettamiseksi.
Syrjintä koskettaa perusoikeuksia ja oikeudenmukaisuuden periaatteita. Syrjinnän torjunta on tärkeää yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentamisessa ja jokaisen yksilön perusoikeuksien turvaamisessa. Laki tarjoaa keinoja syrjinnän kohtaamien suojelemiseksi ja oikeuksiensa ajamiseksi. On yhteiskunnan etu ja oikeusvaltion periaatteiden mukaista varmistaa, että kaikki yhteiskunnan jäsenet voivat luottaa siihen, että heidän yhdenvertaisuutensa on turvattu ja että he eivät joudu kohtaamaan syrjivää kohtelua.
