Oikeudellisen termin kuvaus Sovittelu:
Sovittelu on menettelytapa, jossa riidan osapuolet pyrkivät yhteistyössä löytämään ratkaisun ongelmaansa puolueettoman kolmannen osapuolen – sovittelijan – avustuksella. Sovittelu perustuu vapaaehtoisuuteen, ja sen tavoitteena on saada aikaan molempia osapuolia tyydyttävä sopimus, joka päättää riidan tai vähentää erimielisyyttä.
Sovittelu eroaa oikeudenkäynnistä siinä, että se on epämuodollisempi ja joustavampi prosessi, joka keskittyy osapuolten välisen dialogin edistämiseen ja ratkaisujen etsimiseen. Sovittelu on työkalu, jota käytetään erityisesti silloin, kun on tärkeää säilyttää tai parantaa osapuolten väliset suhteet, kuten perhe- tai työyhteisöjen sisäisissä konflikteissa.
Sovittelua sääntelevät useat lait ja asetukset. Erityisen tärkeää sovittelussa on konfidentialiteetti; sovitteluistunnot ovat luottamuksellisia, eikä niissä käsiteltyjä asioita saa käyttää hyväksi myöhemmin oikeudenkäynnissä, mikäli sovittelu ei johda sopimukseen.
Sovittelijan rooli on toimia neutraalina välittäjänä, jonka tehtävänä ei ole tehdä päätöksiä osapuolten puolesta, vaan auttaa heitä keskustelemaan rakentavasti ja ideoimaan potentiaalisia ratkaisuja. Sovittelija myös varmistaa, että keskustelut pysyvät asiallisina ja että kaikki osapuolet saavat tasapuolisesti äänensä kuuluviin.
Menettelyn edut ovat moninaiset. Sovittelu voi olla nopeampi ja kustannustehokkaampi kuin oikeudenkäynti. Lisäksi se voi vähentää oikeudenkäynnin aiheuttamaa stressiä ja julkisuuden painetta osapuolille. Sovittelussa saavutetut sopimukset voivat myös olla luovempia ja räätälöidympiä kuin tuomioistuimen määräämät ratkaisut.
Sovittelun käyttö on viime vuosina lisääntynyt monilla oikeudenaloilla, ja se on tunnustettu tärkeäksi välineeksi erimielisyyksien hallinnassa sekä siviilioikeudellisissa että rikosoikeudellisissa asioissa. Suomessa sovittelua edistää ja kehittää valtakunnallinen Sovittelun Edistämiskeskus (SEKK), joka tarjoaa koulutusta sovittelijoille ja tukee sovittelutoiminnan toteuttamista.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Sovittelu voidaan käyttää:
Ensimmäinen esimerkki sovittelusta voisi olla työyhteisössä ilmenevä konflikti, jossa työntekijöiden väliset erimielisyydet uhkaavat työpaikan toimivuutta ja työilmapiiriä. Oletetaan, että yrityksessä kaksi projektiryhmän jäsentä ovat erimielisiä työnjaosta ja tähän liittyvästä vastuusta, mikä on johtanut jännitteisiin ryhmän sisällä. Työnantaja tai ryhmän jäsenet voivat ehdottaa sovittelua ratkaisuna tilanteeseen.
Sovitteluprosessi alkaa sillä, että molempien osapuolten tarpeet ja näkemykset tulevat esille. Sovittelijana toimiva henkilö ohjaa keskustelua ja auttaa osapuolia ilmaisemaan itseään sekä löytämään yhteisiä etuja. Prosessin aikana voi käydä ilmi, että erimielisyyksiä ylläpitää väärinkäsityksiä tai tiedonpuutetta, joita voidaan oikoa dialogin avulla. Lopulta sovittelussa päädytään ratkaisuehdotukseen, joka voi sisältää uusia työnjakoa koskevia sopimuksia ja parannettuja kommunikaatiokäytäntöjä, joihin kaikki ryhmän jäsenet ovat sitoutuneet.
Sovittelun merkitys suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on viime vuosina korostunut, kun käräjäoikeuksia on kannustettu ohjaamaan asioita sovitteluun sen sijaan, että jokaista riitaa käytäisiin läpi pitkän ja kalliin oikeudenkäynnin kautta. Se on olennainen osa pyrkimystä luoda oikeudenmukaisempi ja inhimillisempi oikeusjärjestelmä, joka korostaa osapuolten sovintoa ja yhteistyötä.
