Oikeudellisen termin kuvaus Sopimus:
Sopimus on yksi oikeudellisen sääntelyn keskeisimmistä käsitteistä. Se viittaa kahteen tai useampaan osapuoleen välisiin sopimuksiin, joilla on oikeudellisia seurauksia eli sitoumuksia. Suomalaisen oikeusjärjestelmän kannalta sopimusten merkitys on valtava, sillä ne muodostavat taloudellisen liiketoiminnan, omaisuuden siirtojen sekä moninaisten palvelujen perustan. Sopimuksen tekemiseen pätevyyden edellytyksenä ovat muun muassa osapuolten oikeustoimikelpoisuus, selkeä ja yksiselitteinen sopimusehdotus, ehdoista sopiminen sekä osapuolten tahto luoda oikeudellisesti sitovia velvoitteita.
Sopimusoikeus jakautuu yleissääntöihin, jotka määrittelevät sopimusten yleiset periaatteet, kuten sopimusvapaus, sopimuksen sitovuus ja oikeusperiaate, joka edellyttää reilua ja vilpitöntä menettelyä sopimussuhteissa. Lisäksi, erityissäännökset koskevat tietyntyyppisiä sopimuksia, kuten työsopimuksia, kauppasopimuksia, vuokrasopimuksia ja vakuutussopimuksia, joille on omat erityislakinsa.
Sopimus syntyy sopimusta koskevan tarjouksen esittämisellä ja vastaanottajan hyväksynnällä. Tarjouksen on oltava yksiselitteinen ja se voi olla suullinen tai kirjallinen. Kun sopimuksen ehdot ovat molempien osapuolten hyväksymiä, sopimus on sitova. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli toinen osapuoli ei noudata sovittuja ehtoja, toisella osapuolella on oikeus vaatia sopimuksen täyttämistä tai vahingonkorvausta.
Sopimukset voivat olla myös muodollisia, jolloin ne edellyttävät tietyissä muodoissa tehtäväksi, kuten kiinteistökauppa, joka vaatii kirjallisen sopimuksen ja tietyissä tapauksissa käsittelyn maanmittauslaitoksessa. Sopimusoikeuden valvojana toimii tuomioistuin, joka ratkaisee sopimusriitoja ja sopimusten pätevyyttä koskevia kysymyksiä.
Sopimusvapaus tarjoaa osapuolille mahdollisuuden sopia keskenään miltei mistä tahansa, kunhan sopimuksen sisältö ei ole lain tai hyvien tapojen vastainen. Sopimusvapauden perusteella osapuolet voivat räätälöidä sopimukset omien tarpeidensa ja etujensa mukaisesti. Sopimus on myös peruttavissa tai muutettavissa, mikäli kaikki osapuolet antavat suostumuksensa. Sopimuksen purkamisperusteet on määritelty laissa, ja ne voivat perustua esimerkiksi sopimusrikkomukseen tai olosuhteiden olennaiseen muuttumiseen.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Sopimus voidaan käyttää:
Eräs yleinen esimerkki sopimuksen käytöstä on työsopimus. Se on kahden osapuolen, työnantajan ja työntekijän, välinen sopimus, jossa sovitaan työnteosta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Työsopimus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti, mutta kirjallisen sopimuksen käyttöä suositellaan, sillä se helpottaa sopimukseen sisältyvien ehtojen todentamista mahdollisissa erimielisyystilanteissa. Kun työntekijä on hyväksynyt työtarjouksen, molemmat osapuolet ovat juridisesti sitoutuneita sopimuksen ehtoihin, ellei sopimusta pureta laillisten purkuperusteiden nojalla.
Toinen tyypillinen sopimuksen sovellusalue on asunnon vuokrasopimus. Tässä tapauksessa sopimus laaditaan asunnon omistajan ja vuokralaisen välille, ja siinä käsitellään vuokra-aikaa, vuokran määrää, maksuehtoja ja muuta vuokrasuhteen hallinnointiin liittyvää. Vuokrasopimus määrittelee myös osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, kuten vuokralaisen oikeuden nauttia vuokraamastaan tilasta ja vastuu pitää huolta vuokra-asunnosta.
Sopimus on laaja käsite, jonka avulla järjestetään yksityisoikeudellisia suhteita ja se on paras tapa dokumentoida ja määritellä osapuolten väliset oikeudet ja velvoitteet. Onkin olennaista, että sopimuksia laadittaessa kiinnitetään huomiota niiden sisältöön, muotoon ja osapuolten suostumukseen, jotta varmistetaan niiden oikeudellinen sitovuus ja käytännön toimivuus.
