Oikeudellisen termin kuvaus Rattijuopumus:
Rattijuopumus on rikos, joka määritellään Suomen rikoslaissa. Se tarkoittaa ajoneuvon, tavallisesti autoa, kuljettamista maanteillä tai muilla julkisilla paikoilla, kun kuljettajan veren alkoholipitoisuus ylittää laissa säädetyn raja-arvon, joka on 0,5 promillea, tai kun kuljettaja on muutoin alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena ja hänen kykynsä ajoneuvon hallintaan on siitä syystä alentunut. Rikoslain mukaan lievempi teko on rattijuopumus ja vakavampi teko törkeä rattijuopumus, jossa veren alkoholipitoisuus ylittää 1,2 promillea tai kun kuljettajan toimintakyky on erittäin voimakkaasti alentunut.
Rattijuopumuksen seuraamukset ovat moninaiset ja voivat sisältää sakkoja, ajokieltoa ja jopa vankeutta. Rangaistuksen määräytymisessä otetaan huomioon tekijän syyllisyys, aiheutetun vaaran suuruus ja mahdolliset vahingot sekä mahdolliset uusintarikokset. Rattijuopumus on vakava rikkomus liikenneturvallisuutta kohtaan, ja yhteiskunta pyrkii estämään sen muun muassa valistustyöllä, liikennevalvonnalla ja lainsäädännön avulla.
Rattijuopumustilanteissa poliisi käyttää usein puhalluskokeita tai muita testejä veren alkoholipitoisuuden mittaamiseksi. Jos epäillään, että kuljettaja on rattijuopumuksen tilassa, poliisi voi pidättää kuljettajan ja kuljettaa hänet verikokeeseen, jonka avulla voidaan tarkasti määrittää veren alkoholipitoisuus. Kuljettajalla on tällöin oikeus oikeudelliseen neuvonantajaan ja mahdollisuus vedota tuomioistuimessa mahdollisiin puolustautumisargumentteihinsa.
Rattijuopumuksen vakavuus liittyy paitsi liikenteessä aiheutettavaan vaaraan, myös rikollisen teon uusimisen todennäköisyyteen, sillä toistuvat tekijät muodostavat erityisen riskin liikenneturvallisuudelle. Liikennetuomioistuimissa käsitelläänkin usein juuri rattijuopumuksen kaltaisia rikoksia, ja tuomarit arvioivat tarkkaan niin teon vakavuutta kuin syytetyn henkilön mahdollisia lieventäviä seikkoja.
Rikoslaissa määriteltyä rattijuopumusta torjutaan myös ennaltaehkäisevillä toimilla, kuten nollatoleranssilla tietyissä ammattiajoneuvoissa ja alaikäisten kohdalla sekä ajokortin hankkimisen yhteydessä annettavalla liikennekäyttäytymisen koulutuksella.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Rattijuopumus voidaan käyttää:
Eräänä iltana poliisipartio pysäytti liikenteessä epävarmasti liikkuneen auton. Kuljettaja puhalsi puhalluskokeessa 0,6 promillen lukemat, joka ylitti lievän rattijuopumuksen rajan. Kuljettajalle ilmoitettiin, että hän syyllistyi rattijuopumukseen, mikä tarkoittaa hänen oikeudenkäynnissään seuraamusten harkintaa. Hänelle kerrottiin, että hän voi joutua maksamaan sakkoja ja saamaan ajokieltoa. Erityisesti häntä varoitettiin siitä, että toistuvat rattijuopumus-rikokset voivat johtaa vakavampiin seuraamuksiin, kuten vankeuteen.
Toinen tapaus koskee miestä, joka jäi kiinni törkeästä rattijuopumuksesta, kun hänen verensä alkoholipitoisuus oli 1,5 promillea. Tapaus osoitti, että kuljettaja ei vain ylittänyt törkeän rattijuopumuksen rajaa vaan myös aiheutti vaaratilanteen liikenteessä. Kuljettaja menetti hallinnan ajoneuvostaan ja ajautui vastaantulevien kaistalle, mistä johtuen toinen auto joutui väistämään pientareelle välttääkseen onnettomuuden. Tässä tapauksessa oikeus päätti langettaa kuljettajalle vankeusrangaistuksen hänen tekojensa vakavuuden ja potentiaalisesti vaarallisten seurausten vuoksi.
Rattijuopumuksen ennaltaehkäisy on tärkeää Suomessa, jossa korkea liikenneturvallisuustaso on yhteiskunnallinen tavoite. Laki asettaa rajat, mutta vastuu on yksilöllä; on jokaisen kuljettajan velvollisuus varmistaa, että hän on liikenteessä raittiina ja kykenevä ajoneuvon turvalliseen hallintaan. Rattijuopumuksen torjunta edistää paitsi liikenneturvallisuutta myös yleistä turvallisuudentunnetta yhteiskunnassa.
