Oikeudellisen termin kuvaus Rahankeräys:
Rahankeräys tarkoittaa toimintaa, jossa kerätään varoja yleisöltä joko yksityisen henkilön tai oikeushenkilön, kuten yhdistyksen tai säätiön hyväksi. Suomessa rahankeräys on luvanvaraista toimintaa, mikä tarkoittaa, että rahankeräyksen järjestämiseksi on haettava ja saatava lupa viranomaiselta. Rahankeräyslupa myönnetään tiettyä keräystarkoitusta varten, ja se on voimassa ennalta määrätyn ajan. Luvan myöntää Poliisihallitus tai aluehallintovirasto, riippuen keräyksen laajuudesta.
Keräystoiminta on tarkoin säädeltyä, ja se on määritelty rahankeräyslaissa (rahankeräyslaki 255/2006). Laki sisältää säännökset muun muassa siitä, millaisia rahankeräyksiä voidaan järjestää, kuka voi hakea lupaa, miten keräystä saa toteuttaa sekä miten kerättyjä varoja tulee käyttää. Lain tarkoituksena on varmistaa, että keräystoiminta on läpinäkyvää, varojen käyttö on eettistä ja kerätyt varat menevät ilmoitettuun keräystarkoitukseen.
Erityistä huomiota lain soveltamisessa kiinnitetään siihen, että kerätyt varat eivät päädy muuhun kuin ilmoitettuun, yleishyödylliseen tarkoitukseen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että varoja ei saa käyttää kohtuuttomiin hallinnointikustannuksiin tai markkinointiin, jotka eivät palvele suoraan keräystarkoitusta. Rahankeräyslupa voidaan peruuttaa tai siihen voidaan puuttua, jos toiminnassa ilmenee laittomuuksia tai jos rahankeräys ei toteutu sääntöjen mukaisesti.
Vastuullisuus keräystoiminnassa on tärkeää myös luottamuksen ylläpitämiseksi yleisön ja keräysjärjestäjien välillä. Kansalaisilla on oikeus tietää, mihin kerätyt varat käytetään, ja siksi avoimuus ja selkeä raportointi ovat oleellisia rahankeräyksen onnistumisen kannalta.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Rahankeräys voidaan käyttää:
Esimerkkinä rahankeräyksesta voidaan mainita tilanne, jossa paikallinen urheiluseura tarvitsee varoja junioritoimintansa tukemiseen. Seura haluaa ostaa uusia varusteita ja järjestää valmennuskursseja nuorille. Jotta tällainen keräystoiminta olisi mahdollista, urheiluseuran on haettava rahankeräyslupa. Luvan saaneena seura organisoi varainhankintakampanjan, jossa se esimerkiksi myy kannatustuotteita tai järjestää arpajaisia. Koko keräysprosessin ajan seuran on pidettävä kirjaa kerätyistä varoista ja niiden käytöstä, ja sen on raportoitava lopputulokset viranomaisille luvan mukaisesti.
Toisena esimerkkinä voidaan käyttää suurta kansainvälistä avustusjärjestöä, joka kerää varoja humanitaariseen apuun maanjäristyksen uhreille. Tällainen keräys vaatii valtakunnallisen rahankeräysluvan, jonka myöntää Poliisihallitus. Avustusjärjestön tulee selkeästi ilmoittaa keräystavoite ja kuinka lahjoitetut varat aiotaan käyttää. Lisäksi järjestön tulee sitoutua rahankeräyslain mukaiseen varojen läpinäkyvään ja eettiseen käyttöön. Jälkikäteen järjestön tulee tilittää keräyksen tulokset ja varojen käyttö yksityiskohtaisesti, jotta lahjoittajat ja viranomaiset näkevät, että varat ovat menneet sovittuun tarkoitukseen.
Keräystoiminnan säätely on keskeinen osa Suomen oikeusjärjestystä. Se suojaa sekä lahjoittajien että varojen vastaanottajien etuja ja edistää yleistä luottamusta hyväntekeväisyystoiminnan läpinäkyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.
