Oikeudellisen termin kuvaus Ositus:
Ositus on termi, joka liittyy Suomen oikeusjärjestelmässä avio- tai avoerojen yhteydessä suoritettavaan omaisuuden jakoon. Kun avioliitto päättyy eroon, tulee puolisoiden yhteisen omaisuuden jako suorittaa osituksena. Avioliittolaissa (234/1929) säädetään, että aviopuolisoiden omaisuus jaetaan tasan, jollei toisin ole sovittu esimerkiksi avioehtosopimuksella. Ositukseen kuuluu kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus, pois lukien kumpikin henkilökohtainen erillisomaisuus, kuten perintö tai lahja.
Osituksen tarkoituksena on varmistaa, että kumpikin puoliso saa avioliiton päättyessä oikeudenmukaisen osuuden yhteisestä omaisuudesta. Prosessi alkaa omaisuuden luetteloinnilla ja arvostamisella. Tämän jälkeen omaisuus jaetaan niin, että kumpikin saa puolet netto-omaisuudesta. Jos puolisoilla on avioehto, tämä voi vaikuttaa osituksen lopputulokseen.
Velat otetaan osituksessa myös huomioon. Puolisoiden yhteiset velat vähennetään omaisuuden kokonaisarvosta, mutta kummankin puolison henkilökohtaiset velat vähennetään heidän omasta osuudestaan. Mikäli osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen osituksesta, he voivat turvautua tuomioistuimen apuun jakamisessa.
Avioliiton lisäksi avopuolisoiden yhteiselossa hankittu omaisuus voidaan jakaa osituksen kaltaisessa menettelyssä avoeroa käsittelevän lainsäädännön mukaan.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Ositus voidaan käyttää:
Esimerkki 1: Kuvitteellisessa tapauksessa Harri ja Liisa ovat päättäneet hakea avioeroa 10 vuoden avioliiton jälkeen. Heillä on yhteinen asunto, kesämökki ja kaksi autoa. Lisäksi Liisalla on perintönä saatu kesämökki. Osituksessa Harri ja Liisa laskevat ensin yhteen kaiken avioliiton aikana hankitun omaisuuden. Tämän jälkeen heidän yhteiset velkansa vähennetään laskelmasta. Koska Liisan perimä kesämökki on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan, se ei kuulu ositettavaan omaisuuteen. Lopulta Harri ja Liisa sopivat, että Harri saa asunnon ja toisen auton, kun taas Liisa saa toisen auton ja kesämökin. Tämä järjestely edustaa osituksen perusperiaatteita.
Esimerkki 2: Marko ja Anna ovat avoerossa. Heillä ei ole avioehtoa, mutta heidän välillään on kiistaa Annan yrityksen arvosta, joka on perustettu avoliiton aikana. Marko vaatii, että yritys arvostetaan ja sisällytetään ositettavaan omaisuuteen, mikä merkitsisi, että hänen olisi saatava osa sen arvosta. Anna kuitenkin väittää, että yritys on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan ja syntyi hänen yksilöllisen työpanoksensa ansiosta. Koska osapuolet eivät pääse sopuun, he vievät asian oikeuteen, jossa ratkaistaan, katsotaanko yritys ositettavaksi omaisuudeksi vai ei.
Osituksen toteutuminen oikeudenmukaisesti on tärkeä osa eroprosessia, ja sen tulee turvata molempien puolisoiden taloudelliset etu ja oikeudet avio- tai avoeron yhteydessä. Se edellyttää tarkkaa ja oikeudenmukaista suhtautumista omaisuuteen sekä avioehtojen että avio- ja avopuolisoiden omaisuuden osalta. Oikeuden päätökset ja sopimukset osituksessa luovat perustan reilulle ja tasapuoliselle omaisuuden jaosta, joka on ratkaiseva paitsi eroprosessin myös kummankin osapuolen tulevaisuuden kannalta.
