Oikeudellisen termin kuvaus Oikeuslähde:
Oikeuslähde on periaate tai aineisto, joka ohjaa ja määrittää oikeudellisia päätöksiä sekä oikeuskäytäntöä. Suomen oikeusjärjestelmässä keskeisiä oikeuslähteitä ovat laki, ennakkopäätökset, lainsäätäjän esityöt, oikeuskirjallisuus sekä tottumuksena syntyneet oikeusohjeet eli oikeustavat. Lain säätämisessä eduskunta on päättävä elin ja säädetyt lait ovat hierarkiassa korkeimmalla tasolla. Lait ovat sitovia säännöksiä, joita oikeusistuimet noudattavat ratkaistessaan oikeusriitoja.
Ennakkopäätökset ovat korkeimpien oikeusistuinten, kuten korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden, tekemiä päätöksiä, jotka ohjaavat muiden oikeusistuinten päätöksentekoa tulevaisuudessa. Usein ennakkopäätösten odotetaan tuovan selkeyttä oikeuskysymyksiin, joissa laki on tulkinnanvarainen tai puutteellinen.
Lainsäätäjän esityöt, joita kutsutaan myös hallituksen esityksiksi tai valiokunnan mietinnöiksi, sisältävät perusteellisia selityksiä siitä, miksi laki on säädösty millaisena ja mitä lain kohta pyritään saavuttamaan. Näitä esityksiä käytetään avustavana tietolähteenä lain tulkinnassa.
Oikeuskirjallisuus, kuten teokset, artikkelit ja kommentaarit ovat oikeustieteen asiantuntijoiden analyysejä, jotka esittävät, miten laki tulisi tulkita ja soveltaa erilaisissa tilanteissa. Ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta voivat olla arvokkaita oikeuskäytännön ymmärtämisessä ja oikeudellisten argumenttien rakentamisessa.
Oikeustavat ovat pitkäaikaisista yhteiskunnallisista käytännöistä syntyneitä normeja, jotka eivät välttämättä ole kirjattuna mihinkään lakiin, mutta joita pidetään oikeudellisesti merkityksellisinä ja joita voidaan käyttää ratkaisemaan tapauksia, joissa laki ei anna selvää ohjeistusta.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Oikeuslähde voidaan käyttää:
Esimerkki 1:
Korkein oikeus joutui käsittelemään tapausta, jossa oli kyse uudesta teknologiasta, eikä lainsäädännössä ollut suoraan sovellettavaa säännöstä tähän tilanteeseen. Korkein oikeus päätti ottaa huomioon samankaltaisia tilanteita muista maista saadut ennakkopäätökset ja oikeustieteellisen kirjallisuuden, joissa käsiteltiin vastaavia oikeuskysymyksiä. Vaikka kotimaiset lait ja ennakkopäätökset ovat ensisijaisia, tässä tapauksessa ulkomainen oikeuskäytäntö ja alan kirjallisuus toimivat täydentävinä tietolähteinä ratkaisun saamiseksi. Tämä osoittaa, että joskus kansainväliset oikeuslähteet voivat vaikuttaa myös kansallisen tason ratkaisuihin.
Esimerkki 2:
Eräässä kiinteistöriidan käsittelyssä osapuolten välillä oli erimielisyys siitä, miten tiettyä maan käyttöä tulisi säännellä, koska asianomistajan mukaan paikallisella yhteisöllä oli oikeustapana muodostunut tietty tapa käyttää alueen maita. Vaikka kirjattua lakia asiasta ei ollut, oikeusistuin piti tätä perinteistä oikeustapaa merkityksellisenä päätöksenteossa ja totesi, että oikeustavan synty vaikutti olennaisesti asian käsittelyyn ja päätökseen. Tässä tapauksessa oikeustapa toimi täydentävänä oikeuden lähteenä siellä, missä lainsäädäntö ei antanut riittäviä ohjeita.
Jokainen oikeuslähde on osa laajempaa oikeusjärjestelmän vyyhtiä, ja ne kaikki yhdessä luovat kokonaisuuden, jota oikeusistuimet käyttävät hyväksi ratkaistessaan oikeudellisia pulmia. Ne tarjoavat sekä yksilöille että tuomareille ohjeistuksia siitä, kuinka toimia monimutkaisissa ja ennennäkemättömissä oikeustapauksissa. Oikeuden lähteiden syvällinen ymmärrys on olennaista oikeudenmukaisen ja ennakoitavan oikeuskäytännön saavuttamiseen Suomessa.
