Oikeudellisen termin kuvaus Oikeuskelpoisuus:
Oikeuskelpoisuus tarkoittaa henkilön tai yhteisön kykyä omistaa oikeuksia ja velvollisuuksia sekä olla oikeushenkilönä. Se on edellytys sille, että henkilö tai yhteisö voi toimia oikeudenkäytön subjektina ja solmia esimerkiksi sopimuksia.
Jokainen Suomen lain alainen luonnollinen henkilö, eli jokainen ihminen, syntyy oikeuskelpoisena. Luonnollisen henkilön oikeuskelpoisuus päättyy kuolemaan. Oikeuskelpoisuuden tasoa voidaan säädellä – esimerkiksi alaikäisten oikeuskelpoisuutta on rajoitettu siten, että he tarvitsevat vanhempiensa suostumuksen tietyissä asioissa.
Yhteisöt, kuten yhdistykset ja yhtiöt, saavat oikeuskelpoisuutensa laista tai yhteisön perustamissopimuksesta. Yhteisöjen oikeuskelpoisuus alkaa, kun ne merkitään yhteisörekisteriin, ja päättyy, kun ne poistetaan rekisteristä tai kun ne lakkautetaan.
Oikeuskelpoisuuden rajoituksia voidaan asettaa myös oikeustoimikelpoisuuden näkökulmasta, mikä viittaa henkilön kykyyn itsenäisesti tehdä juridisesti sitovia tekoja. Oikeustoimikelpoisuus on monimutkaisempi käsite, joka perustuu henkilön kykyyn ymmärtää ja hallita tekojensa oikeudellisia seurauksia.
Esimerkiksi konkurssimenettelyssä yhtiön oikeuskelpoisuus jatkuu, mutta sen oikeustoimikelpoisuus siirtyy konkurssipesän hoitajalle, mikä rajoittaa yhtiön hallituksen ja muiden edustajien oikeutta toimia yhtiön puolesta.
Oikeuskelpoisuuden avulla säännellään sitä, kuka voi olla oikeudenkäynnin osapuolena ja kenen puolesta voidaan nostaa kanne tai tehdä muu oikeustoimi. Se on perusedellytys järjestäytyneelle yhteiskunnalle, sillä ilman selkeitä oikeushenkilöitä oikeudellinen vastuu olisi epäselvä ja siten oikeusturva voisi vaarantua.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Oikeuskelpoisuus voidaan käyttää:
Luonnollisen henkilön oikeuskelpoisuus tulee selkeästi esille esimerkiksi kun kahdeksantoistavuotias nuori päättää itsenäisesti perustaa oman yrityksen. Tämän myötä nuori omistaa täyden oikeuskelpoisuuden ja hän voi toimia yrityksen toimitusjohtajana sekä vastata yrityksen velvoitteista. Hän voi tehdä sopimuksia, ottaa lainaa ja rekisteröidä yrityksen kaupparekisteriin. Kaikki nämä toimenpiteet edellyttävät oikeuskelpoisuutta. Tämä esimerkki osoittaa, kuinka oikeuskelpoisuus mahdollistaa yksilön täysipainoisen osallistumisen yhteiskunnan talouselämään ja luo edellytykset itsenäiselle toiminnalle juridisessa mielessä.
Toisena esimerkkinä voidaan pitää yhdistystä, joka toimii ilman oikeushenkilöllisyyttä, eli on rekisteröimätön. Yhdistyksellä itsellään ei ole oikeuskelpoisuutta, joten se ei voi esimerkiksi omaisuutta omistaa tai vuokrasopimuksia tehdä. Tämän vuoksi yhdistyksen jäsenten on toimittava yksityishenkilöinä ja he ovat henkilökohtaisesti vastuussa yhdistyksen toimintaan liittyvistä velvoitteista. Oikeuskelpoisuuden puute rajoittaa merkittävästi yhdistyksen toimintakykyä ja aiheuttaa oikeudellisia riskejä yksittäisille jäsenille.
Oikeuskelpoisuus on siis olennainen tekijä sekä yksilöiden että yhteisöjen toimintakyvylle oikeudellisessa ympäristössä. Se on perusedellytys, jotta voidaan harjoittaa monimutkaisia oikeudellisia toimia ja se mahdollistaa vastuiden ja oikeuksien selkeän jaettavuuden oikeusjärjestelmässä.
