Oikeudellisen termin kuvaus Oikeuskäytäntö:
Oikeuskäytäntö tarkoittaa tuomioistuinten aikaisemmissa ratkaisuissa luotuja oikeudellisia periaatteita ja tulkintoja, jotka toimivat oikeudellisina ohjeina uusille tapauksille. Suomessa oikeuskäytäntö muodostuu erityisesti korkeimpien oikeuksien – korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden – antamista ennakkopäätöksistä. Oikeuskäytäntö on yksi oikeuslähteistä, joka ohjaa tuomioistuinten päätöksentekoa, joskin se on täydentävä oikeuslähde lain rinnalla eikä omaa samaa normatiivista velvoittavuutta kuin laki.
Oikeuskäytännön merkitys kasvaa erityisesti tapauksissa, joissa lainsäädäntö on epäselvää tai puutteellista. Tällöin korkeimpien oikeuksien tulkinnat auttavat määrittelemään oikeudellisia normeja ja täsmentämään oikeussääntöjä. Suomen oikeusjärjestelmässä ei nimenomaisesti noudateta stare decisis -periaatetta (aiempien oikeuspäätösten sitovuutta), joka on tyypillinen esimerkiksi anglosaksisille oikeusalueille. Siitä huolimatta korkeimpien oikeuksien ratkaisuilla on suuri painoarvo ja niitä kunnioitetaan vahvasti.
Erityisen tärkeäksi oikeuskäytäntö muodostuu uudenlaisissa oikeusongelmissa, jotka saatetaan korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Näissä tapauksissa oikeuskäytäntö aktiivisesti luo ja kehittää Suomen oikeusjärjestelmää. Ennakkopäätöksillä on keskeinen rooli oikeuskäytännön luomisessa ja ne voivat ohjata merkittävästi alioikeuksien toimintaa.
Oikeuskäytäntö heijastaa ajankohtaista oikeustilaa ja yhteiskunnan arvoja, mikä tarkoittaa sitä, että se voi ajan kuluessa muuttua. Tuomioistuinten on kyettävä arvioimaan aikaisempien päätösten oikeellisuutta ja ajankohtaisuutta suhteessa muuttuviin olosuhteisiin ja käsityksiin.
Oikeuskäytäntö ei ole yksistään oikeustieteellisten tutkimusten tai lakimiesten työkalu, vaan sillä on myös suuri merkitys yhteiskunnalle laajemmin. Se lisää oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta niin kansalaisten, yritysten kuin viranomaistenkin näkökulmasta.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Oikeuskäytäntö voidaan käyttää:
Varsin keskeinen esimerkki oikeuskäytännön merkityksestä on tapaus, jossa korkein oikeus käsittelee työsopimuslain tulkintaa koskien työsuhteen päättämistä. Mikäli laki ei anna selvää vastausta siihen, missä tilanteessa työnantajan irtisanomiselle on asialliset ja painavat syyt, voivat korkeimman oikeuden ratkaisut tarjota täsmennyksen ja ohjeistuksen. Tällöin oikeuskäytäntö voi vaikuttaa siihen, miten työsuhderiitoja ratkaistaan alioikeuksissa ja miten työmarkkinatoimijat soveltavat lakia käytännössä.
Toinen ajankohtainen esimerkki voi olla korkeimman hallinto-oikeuden päätös, joka koskee vaikkapa ympäristöoikeudellista kysymystä. Jos on epäselvä, miten ympäristönsuojelulakia tulee soveltaa tietyssä ainutlaatuisessa tilanteessa, korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös luo oikeuskäytäntöä, joka auttaa selventämään lainsäädännön soveltamista samankaltaisissa tapauksissa.
Oikeuskäytännön tulee olla johdonmukaista ja ennakoitavaa, jotta se palvelee oikeusvaltion periaatteita ja edistää oikeudenmukaisuutta. Oikeuskäytännön avulla voidaan varmistaa oikeusnormien yhdenmukainen soveltaminen ja oikeudenmukaisten sekä tasapuolisten ratkaisujen saavuttaminen vastaavissa olosuhteissa. Tämä edesauttaa oikeusturvan toteutumista ja lisää luottamusta oikeusjärjestystä kohtaan.
