Oikeudellisen termin kuvaus Nuorisorikollisuus:
Nuorisorikollisuus on käsite, joka viittaa alaikäisten tekemiin rikoksiin. Suomessa lainsäädäntö määrittelee nuorisoiän 15–20-vuotiaaksi, ja tällä ikäryhmällä on erityisiä säännöksiä rikosoikeuden piirissä.
Eräs tärkeimmistä tekijöistä, joka erottaa nuorisorikollisuuden aikuisten rikollisuudesta, on vastuun ja seuraamusten sopeuttaminen nuoren iän ja kehitystason mukaan. Suomen oikeusjärjestelmässä nuoren henkilön rikokseen syyllistymisestä seuraavat rangaistukset ovat usein lievempiä ja enemmän kuntouttavia ja kasvatuksellisia kuin aikuisten vastaavissa tapauksissa. Tämä johtuu siitä, että nuorten katsotaan olevan vielä kehitysvaiheessa, ja heillä on mahdollisuus muuttaa käytöstään ja oppia virheistään.
Nuorisorikollisuuden vastaisessa työssä painotetaan ennaltaehkäisyä, sosiaalista tukea ja kasvatuskeinoja. Tavoitteena on estää nuorten syrjäytyminen ja uusien rikosten tekeminen. Rikosoikeudellisina toimenpiteinä voidaan soveltaa esimerkiksi nuorisoseuraamusta, yhdyskuntapalvelua tai laitoshoitoa.
Nuorisorikollisuuteen liittyvät rikokset ovat usein lievemmästä päästä kuten omaisuusrikoksia, kuten varkauksia tai vahingontekoja, mutta ne voivat sisältää myös vakavampia tekoja, kuten väkivaltarikoksia. Rikollisen käyttäytymisen taustalla voi olla monia syitä kuten perheen sisäiset ongelmat, koulunkäynnin haasteet tai huono seura.
Nuorisorikollisuus on ollut huolenaiheena Suomessa, ja se on ollut jatkuvasti esillä julkisessa keskustelussa, vaikka pitkäaikaistrendit viittaavatkin nuorten tekemien rikosten vähenemiseen. Yhteiskunnan tasolla nuorisorikollisuus voi aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta, ja se voi vähentää yhteiskunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Nuorisorikollisuus voidaan käyttää:
Esimerkkinä nuorisorikollisuudesta voidaan mainita tilanne, jossa alaikäinen henkilö syyllistyy mopoauton varastamiseen. Tämä teko lasketaan varkaudeksi, mutta koska tekijä on nuori, hänen kohdallaan sovelletaan erityistä nuorisorikollisuuden kohtelua. Tuomioistuimessa tekijä saatetaan jättää ilman rangaistusta tai määrätä vaihtoehtoiseen rangaistukseen, kuten yhdyskuntapalveluun tai nuorisoseuraamukseen. Prosessissa otetaan huomioon tekijän ikä, mahdollinen katuminen ja tarve ohjaukseen sekä tukemiseen. Teko itsessään oli lainvastainen, mutta rangaistuksen tavoitteena on nuoren elämän suunnan korjaus eikä pelkästään rangaistus.
Toisena esimerkkinä voidaan mainita väkivaltarikos, jossa nuori on osallisena tappelussa. Nuorisorikollisuuteen liittyvä oikeuskäytäntö korostaa tässäkin tapauksessa tekijän iän merkitystä ja teon seurauksia. Oikeudenkäynnissä voi tulla ilmi, että nuorisorikollisuuden taustalla on vaikutteita esimerkiksi kaveripiiristä tai koulusta, jolloin oikeuslaitos pyrkii ohjaamaan nuoren soveltuvien sosiaalisten tukien ja palveluiden pariin, oppilaitosten tukitoimiin tai jopa psykologiseen hoitoon. Taustalla voi olla tarve katkaista negatiivinen kehitys ja tarjota nuorelle työkaluja parempaan tulevaisuuteen.
Nuorisorikollisuuden ymmärtäminen ja käsittely on ehdottoman tärkeää, sillä sen kautta on mahdollista vaikuttaa yksilön tulevaisuuden elämänkulkuun ja ehkäistä mahdollisen rikollisen uran kehittymistä. Suomen oikeusjärjestelmässä painotetaan yleisesti nuoren ihmisen kokonaisvaltaista auttamista ja tukemista, jotta yhteiskunnan turvallisuus ja yksilön oikeus parempaan tulevaisuuteen turvataan.
