Oikeudellisen termin kuvaus Lainsäädäntö:
Lainsäädäntö on prosessi, jonka kautta valtion lakeja luodaan, muokataan ja kumotaan. Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka on maan ylin lainsäätäjä. Lainsäädäntöprosessi on monivaiheinen ja se alkaa yleensä lakiehdotuksen tekemisestä. Lakiehdotuksen voi tehdä hallitus eli valtioneuvosto tai mikä tahansa eduskunnan jäsen ns. kansanedustajaloikka kautta. Hallituksen esitys pohjautuu usein ministeriöiden valmisteluun ja asiantuntijoiden arviointiin, kun taas kansanedustajien lakialoitteet ovat usein poliittisesti motivoituneita.
Lakiehdotus menee eduskunnassa läpi useita käsittelyvaiheita: lähetekeskustelun, valiokuntakäsittelyn, yleiskeskustelun sekä lopullisen äänestyksen. Valiokunnassa ehdotus saattaa muuttua asiantuntijakuulemisten ja mietinnön myötä. Tämän jälkeen ehdotuksesta käydään yleiskeskustelu suuressa salissa, ja lopulta eduskunta äänestää ehdotuksesta. Jos ehdotus hyväksytään, se etenee presidentin vahvistettavaksi, minkä jälkeen laki julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa ja se tulee voimaan määrättynä ajankohtana.
Lainsäädäntöprosessin aikana laillisuuden valvonta on tärkeää. Perustuslakivaliokunta arvioi lakiehdotusten perustuslainmukaisuutta ja oikeusasiamies tai oikeuskansleri voivat myös puuttua lainsäädännön laillisuuskysymyksiin. Lisäksi Suomen korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus voivat lausua oikeuskäytännön kannalta merkittävistä lainsäädännön soveltamisen kysymyksistä.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Lainsäädäntö voidaan käyttää:
Yksi esimerkki lainsäädännön merkityksestä ja soveltamisesta on verolainsäädäntö. Esimerkiksi uuden tuloverolain säätäminen alkaa hallituksen esityksestä. Tämä esitys perustuu taloudellisiin ennusteisiin, verokertymän tavoitteisiin ja yhteiskunnallisiin päämääriin, kuten oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden edistämiseen talousjärjestelmässä. Esityksessä ehdotetaan verotuksen uudistuksia, jotka voivat sisältää esimerkiksi verokantojen muutoksia, verovähennysten lisäämistä tai uusien verotusten käyttöönottoa. Valiokuntakäsittelyn jälkeen eduskunta keskustelee ehdotuksesta ja päättää siitä äänestämällä. Kun uusi laki on hyväksytty ja vahvistettu, verohallinto alkaa soveltaa sitä ja verovelvolliset noudattavat uusia sääntöjä seuraavana verovuonna.
Toinen esimerkki liittyy ympäristölainsäädäntöön. Suojeltu luontokohde, kuten kansallispuisto, voi olla vaarassa, jos lähialueelle suunnitellaan suurta teollista hanketta. Tällöin ympäristölainsäädäntö asettaa tietyt oikeudelliset puitteet ja standardit, jotka tulee ottaa huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) on esimerkki lainsäädäntöön perustuvasta prosessista, joka ohjaa ja rajoittaa hankkeiden suunnittelua ja toteutusta ympäristön huomioon ottamiseksi.
Lainsäädännöllä on merkittävä rooli yhteiskunnan järjestyksen ylläpitämisessä ja oikeudenmukaisuuden toteutumisessa. Lainsäädäntöprosessin kautta luodaan oikeusnormeja, jotka ohjaavat niin yksilöiden kuin instituutioiden toimintaa, ja tämän kautta ylläpidetään oikeusvaltion periaatteita ja edistetään kansalaisten oikeusturvaa.
