Oikeudellisen termin kuvaus Korko:
Korko viittaa rahamäärään, joka maksetaan lainatun pääoman lisäksi. Lain mukaan korko voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: nimelliskorko ja viivästyskorko. Nimelliskorko on pankin tai muun lainanantajan ja lainanottajan sopima prosentuaalinen korvaus lainatusta summasta. Viivästyskorko on puolestaan korvaus, joka veloitetaan, jos maksu viivästyy sovitun maksuajan yli. Sekä nimelliskorko että viivästyskorko voivat sisältää peruskorkoon perustuvia prosenttiosuuksia sekä mahdollisia lisäkorkoja.
Suomen lainsäädännössä korkojen perimistä säännellään usealla lailla. Lain mukaan lainanantajalla on oikeus periä korkoa lainaamalleen pääomalle. Korkolakia sovelletaan luottoihin sekä muihin maksuvelvoitteisiin ja se määrittää muun muassa viivästyskoron suuruuden, jos erillisestä sopimuksesta ei ole muuta ilmennyt. Lisäksi korkolaki suojaa kuluttajaa kohtuuttoman korkeilta koroilta, esimerkiksi asettamalla viivästkorkoprosentille ylärajan.
Korot ovat olennainen osa talouselämää ja vaikuttavat niin yritysten kuin yksityisten henkilöiden taloudelliseen toimintaan. Investoinnit, lainat ja säästäminen muodostavat taloudellisen järjestelmän, jossa korkotasot ohjaavat toimintaa ja heijastavat riskien arviointia. Erityisesti pitkäaikaisissa sopimuksissa, kuten asuntolainoissa, korko muodostaa merkittävän osan kustannuksista.
Korkoa voidaan käyttää myös talouspolitiikan välineenä. Esimerkiksi Suomen Pankki tai Euroopan Keskuspankki voivat säätää ohjauskorkoaan vaikuttaakseen inflaatioon ja talouden yleiseen tilaan. Korkeammat korot saattavat hidastaa talouskasvua vähentämällä investointeja ja kulutusta, kun taas matalammat korot voivat edistää näitä tekijöitä.
Lisäksi korko vaikuttaa oikeudenkäynneissä tuomittujen korvausten määräytymiseen. Kun oikeus määrää vahingonkorvauksia, viivästyskorkoa voidaan periä korvauksesta sen erääntymispäivästä alkaen.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Korko voidaan käyttää:
Esimerkiksi, jos henkilö ottaa asuntolainan, jonka summa on 200 000 euroa ja sopimuksessa sovitaan 2 %:n vuotuinen nimelliskorko, lainanottaja maksaa vuodessa 4 000 euroa korkokuluina. Jos maksuerä viivästyy, lainanantaja voi periä lisäksi viivästyskorkoa, jonka suuruus on korkolain mukainen tai erikseen sovittu.
Toisessa tapauksessa, mikäli yritys myöhästyy toisen yrityksen kanssa sovitun palvelun maksusta, palvelunmyyjä voi vaatia viivästyskorkoa maksamattomalle summalle. Tämän koron suuruus on lain mukaan vähintään korkolain mukainen viivästyskorko, ellei alalta ole sovittu tai määritelty eri viivästyskorkotasoa.
Koron merkitys suomalaisessa oikeuskäytännössä on moniulotteinen. Se ei ole pelkästään kaupallisten sopimusten elementti, vaan korolla on keskeinen rooli myös talouspolitiikassa ja oikeuden päätöksissä. Koron avulla voidaan korvata lainaajalle rahan käyttämisen menettämästä hyödystä tai kompensoida viivästysten aiheuttamia taloudellisia menetyksiä. Koron ymmärtäminen onkin välttämätöntä juristille, joka työskentelee missä tahansa oikeuden alan tehtävässä, taloudellista neuvontaa antavissa organisaatioissa tai rahoitusalan toimijoille.
