Oikeudellisen termin kuvaus Kiinnitys:
Kiinnitys on oikeudellinen toimenpide, joka perustuu Suomen maakaareen ja tarkoittaa kiinteistön panttaamista lainan vakuudeksi. Kiinnityksen perimmäinen tarkoitus on turvata velkojan saatava, mikäli velallinen ei pysty täyttämään maksuvelvoitteitaan. Kiinteistön kiinnityksen kautta velkoja saa oikeuden saada saatavansa kiinteistön pakkohuutokaupassa tai muussa täytäntöönpanomenettelyssä myymällä ennen muita kiinnityksettömiä velkojia, joka tekee kiinnityksestä vahvan vakuuden.
Kiinnityksessä kiinteistölle annetaan kiinnityksiä vastaava määrä panttikirjoja, joita kutsutaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisterissä merkityiksi panttikirjoiksi tai sähköisiksi panttikirjoiksi. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri ylläpitää tietoja kiinteistöjen omistusoikeuksista sekä niiden rasituksista, kuten kiinnityksistä. Tässä rekisterissä kiinnitykset rekisteröidään määräjärjestyksessä, mikä tarkoittaa, että aikaisemmin rekisteröidyllä kiinnityksellä on etuoikeus myöhempään verrattuna.
Kiinnityksen tekemiseen tarvitaan kiinteistön omistajan suostumus, ja se vaatii myös maanmittauslaitoksen toimittaman lainhuudatuksen. Kiinnityksen käytännön menettely tapahtuu siten, että kiinteistön omistaja tai muu kiinnityksen haluava taho hakee maanmittauslaitokselta kiinnitystä ja maksaa siitä valtion määräämän maksun. Tämän jälkeen maanmittauslaitos antaa asiasta panttikirjan, joka todistaa kiinnityksen olemassaolon ja suuruuden.
Tässä on erityisen tärkeää ymmärtää, että kiinnityksen määrä perustuu kiinteistön arvoon, ei lainan suuruuteen. Tämä tarkoittaa, että kiinnitetty summa voi olla suurempi tai pienempi kuin lainan määrä. Lisäksi kiinnityksen saaminen ei automaattisesti tarkoita, että kiinteistö siirtyy velkojan omistukseen. Kiinteistö siirtyy velkojalle vasta, jos velallinen laiminlyö maksunsa ja kiinteistö myydään täytäntöönpanomenettelyssä.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Kiinnitys voidaan käyttää:
Esimerkkinä kiinnityksestä voidaan pohtia tilannetta, jossa yrittäjä A haluaa ottaa pankista lainaa liiketoimintansa laajentamiseen. Pankki edellyttää vakuuksia lainalle, ja A päättää käyttää kiinteistöään vakuutena. A hakee maanmittauslaitokselta kiinnitystä kiinteistölleen, maksaa tarvittavan maksun ja saa vastineeksi panttikirjan. Kiinnitys merkitään lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, minkä jälkeen A luovuttaa panttikirjan pankille. Jos A ei kykene maksamaan lainaa takaisin, pankki voi hakea kiinteistön myyntiä pakkohuutokaupassa, jossa kiinnitys toimii vahvana vakuutena pankin saatavalle.
Toinen esimerkki voi olla perhe B, joka haluaa yhdistää useat pienet lainat yhdeksi suureksi lainaksi paremmin hallittavien kuukausierien saamiseksi. Perheellä on kiinteistö, joka on vapaa aiemmista kiinnityksistä. He hakevat uutta kiinnitystä tähän kiinteistöön ja saavat lainan yhdistämistä varten. Tässä tilanteessa kiinnitys antaa pankille vakuuden koko yhdistetyn lainan määrälle, ja perheen kiinteistö pysyy turvana lainan takaisinmaksun ajan.
Tämä osoittaa, kuinka kiinnitys on olennainen osa kiinteistön ja varallisuuden hallintaa. Se on perustavanlaatuinen väline velkojien suojelussa ja rahoitusmarkkinoiden vakauden ylläpitämisessä, mahdollistaen samalla velallisten pääsyn välttämättömiin lainoihin kiinteistöjensä arvoa vastaan.
