Oikeudellisen termin kuvaus Itsemääräämisoikeus:
Itsemääräämisoikeus on keskeinen käsite niin kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestelmässä kuin kansallisessa lainsäädännössäkin. Se tarkoittaa yksilön oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä ja määrätä omasta elämästään. Itsemääräämisoikeus heijastuu moniin lainsäädännön osa-alueisiin kuten henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, omaisuuden hallintaan, yksityiselämän suojeluun ja siihen liittyvään tietosuojaan.
Itsemääräämisoikeus on ihmisoikeutena tunnustettu muun muassa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Suomen perustuslaissa itsemääräämisoikeus ilmenee useassa eri pykälässä. Esimerkiksi perustuslain 7 §:ssä turvattu henkilökohtainen vapaus ja 10 §:n yksityiselämän suoja sisältävät ajatuksen itsemääräämisoikeuden keskeisyydestä yksilön perusoikeuksien joukossa.
Laajasti ymmärrettynä itsemääräämisoikeus käsittää myös itseisarvoisen päätösvapauden; yksilöllä on oikeus tehdä perusteltuja ja perusteettomia valintoja elämässään. Oikeus ei ole ehdoton, ja esimerkiksi julkinen valta voi rajoittaa itsemääräämisoikeutta, mikäli sille on laissa säädetyt perusteet, kuten toisen henkilön oikeuksien suojaaminen tai kansanterveyden turvaaminen. Rajoitusten tulee kuitenkin olla tarpeellisia, oikeasuhteisia ja laissa nimenomaisesti säädettyjä.
Itsemääräämisoikeus ulottuu myös siviilioikeudellisiin asioihin, kuten sopimusvapauteen ja testamentin tekemiseen. Henkilön kyky toimia itsemääräämisoikeutensa puitteissa voi kuitenkin rajoittua, jos hän on esimerkiksi alaikäinen tai hänen toimintakykynsä on heikentynyt. Silloin voidaan asettaa edunvalvoja tai muu laillinen edustaja, joka huolehtii heikentyneen itsemääräämisoikeuden omaavan henkilön etujen valvonnasta.
Lisäksi, työoikeudellisessa kontekstissa työntekijän itsemääräämisoikeus törmää usein työnantajan direktio-oikeuteen, joka on työnantajan oikeus johtaa ja valvoa työtä. Tässäkin tapauksessa molempien osapuolten oikeuksia säätelevät tietyt lait ja sopimukset.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Itsemääräämisoikeus voidaan käyttää:
Esimerkki: Henkilön Itsemääräämisoikeus terveydenhuollossa näyttäytyy erityisen vahvana. Potilaalla on oikeus itse päättää hoidostaan ja esimerkiksi kieltäytyä hoidosta, vaikka se olisi elintärkeä hänen terveydelleen. Tämä periaate on kiteytetty Suomessa potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa. Laissa todetaan, että hoitoa ei saa antaa ilman potilaan suostumusta, ellei ole olemassa erityisiä lainsäädännössä mainittuja poikkeustapauksia, kuten välitöntä hätää potilaan hengen tai terveyden pelastamiseksi.
Toinen esimerkki on yksilön oikeus itse päättää henkilökohtaisista taloudellisista asioistaan. Tämä ilmenee esimerkiksi perintöoikeudessa, jossa yksilö voi testamentilla määrätä omaisuutensa jaoksi. Testamentin laatiminen edellyttää täyttä testamenttikelpoisuutta, eli henkilön on oltava täysi-ikäinen ja kyettävä ymmärtämään testamentin merkitys. Testamenttia laadittaessa henkilö voi käyttää oikeuttaan määrätä omaisuudestaan voimassa olevan lain puitteissa.
Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on olennainen osa demokraattista oikeusvaltiota ja sen toteuttaminen vaatii jatkuvaa lainsäädännön kehittämistä ja arvioimista ihmisoikeuksien näkökulmasta. Oikeusvaltion perusperiaatteena on, että ihmisten oikeudet, mukaan lukien omasta elämästään päättämiseen, ovat suojattuja ja valvottuja.
