Oikeudellisen termin kuvaus Avioehto:
Avioehto on sopimus, joka määrittelee aviopuolisoiden omaisuuden erottelun avioeron tai kuolemantapauksen varalle. Suomen lain mukaan avioehto voidaan tehdä ennen avioliiton solmimista tai avioliiton aikana. Avioehtosopimus on aina tehtävä kirjallisesti ja sen on oltava sekä osapuolten että kahden esteettömän todistajan allekirjoittama. Laki vaatii myös, että avioehtosopimus rekisteröidään maistraatissa, jotta se olisi voimassa.
Avio-oikeuden mukaan avioliitossa puolisoiden omaisuus yhdistyy avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi, jota jaetaan tasan avioeron sattuessa. Avioehto kuitenkin muuttaa tätä periaatetta siltä osin kuin siinä määritellään. Sopimus voi esimerkiksi rajata tietyn omaisuuden ulkopuolelle avio-oikeudesta, jolloin tämä omaisuus jää avioeron yhteydessä sen omistajan yksinomaiseen hallintaan. Avioehto voi myös olla vastavuoroinen, eli molemmat puolisot voivat sopia, ettei kummallakaan ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.
Avioehto on erityisen tärkeä niissä tilanteissa, missä toisella tai molemmilla puolisoilla on huomattavaa omaisuutta ennen avioliiton solmimista, tai he saavat perintönä tai lahjana omaisuutta avioliiton aikana. Sopimus varmistaa, että tämä omaisuus säilyy erillisenä ja suojattuna mahdollisen avioeron tai yhden puolison kuoleman yhteydessä. Tällöin se ei sisälly aviovarallisuuden jakoon.
Avioehto voi myös toimia yrityksen omistajien suojamekanismina, sillä se turvaa yrityksen varallisuuden, mikäli yrityksen omistaja tai omistajat menevät naimisiin. Tämä on tärkeää yrityksen jatkuvuuden kannalta, jolloin avioeron sattuessa yritystoiminta ei vaarannu.
Sopimuksen voi kuitenkin purkaa tai muuttaa, jos puolisot niin yhdessä päättävät. Jos toisen puolison olosuhteet muuttuvat radikaalisti, esimerkiksi vakavan sairauden tai työkyvyttömyyden myötä, voi tuomioistuin avioehtonormeista poiketen määrätä omaisuuden jaosta toisin.
Oikeudellinen asiayhteys, jossa termiä Avioehto voidaan käyttää:
Otetaan esimerkiksi tapaus, jossa Liisa ja Mikko menevät naimisiin. Liisa perii vanhemmiltaan arvokkaan maatilan ennen avioliiton solmimista. Haluavat varmistaa, että kyseinen omaisuus pysyy Liisan suvun omaisuutena mahdollisen avioeron tai Liisan kuoleman varalta. Liisa ja Mikko päättävät tehdä ennen häitä avioehtosopimuksen, jonka mukaan maatila jää pois avio-oikeuden piiristä. Sopimus allekirjoitetaan sekä todistajien että maistraatin edessä ja rekisteröidään asianmukaisesti.
Toinen esimerkiksi olkoon tilanne, jossa Antti, joka on menestyvä yrittäjä, avioituu Jennin kanssa. Avioliittoon astuessaan Antti haluaa varmistaa, että hänen yrityksensä ei joutuisi vaaraan mahdollisen avioeron tapauksessa. Antti ja Jenni laativat ja rekisteröivät avioehtosopimuksen, jossa määritellään, että Antin yritykseen liittyvä omaisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Tämä mahdollistaa yrityksen toiminnan jatkuvuuden sen kummemmitta uusjaotuksitta, vaikka avioliitto päättyisikin.
Avioehtosopimuksen olemassaolo ja sen tarkka sisältö ovat keskeisiä tekijöitä määritettäessä miten aviopuolisoiden varat jaetaan avioeron tai toisen kuoleman yhteydessä. Tämän vuoksi sopimuksen laatiminen, todistajien hankkiminen, allekirjoittaminen sekä rekisteröinti ovat menettelyjä, joihin tulee suhtautua huolellisesti ja vastuuntuntoisesti.
